5.5
Harjoituspeli Hesassa, sitä oli odotettu. Pitkä talvi takana, enempi vähempi kunnossa mutta treenattu kuitenkin. Kesä ja pelit siintää jo lähitulevaisuudessa ja nyt päästään vähän hiomaan taktiikkaa kuntoon. Dejavu, täältähän kaikki alkoi viimekin vuonna.
Muutaman setin siinä pääsi ottamaan kunnes jalasta kuului pahaenteinen riks raks ja poks. Ja ne ei ollu ne aamumurot. Sinne jäi kentän pintaan manaatti. Hetken huilittuani jäissä kompuroin kuitenkin kentällä, ei se niin pahasti sattunut. Pelin jälkeen sattui kyllä. Myös henkisesti koska täytin samana päivänä 37, joojoo :)
Viikko ekaan peliin, josko se siitä helpottaisi. Vaan ei helpottanut. Ouluun lähdettäisiin siis huoltojoukkohin.
12.5
Äitienpäivän aatto, mitä tekee jefuäiti? Lähtee pelireissuun Ouluun :) Jalka/polvi tässä vaiheessa aika ok, kipu lievää. Juoksuaskeleita kärsii ottaa, kyykkyasentoa ei. Juotan siis joukkuetovereita vaikka talvihan Oulussa vielä oli. Pelissä tuli vähän turpiin, ei pahasti mutta kuitenkin. Kotimatkalle haavoja nuolemaan.
Jossain välillä Oulu-Tampere yöllä laskeudun keijumaisesti bussin rappusia alas ja polvesta kuuluu tuttu ääni, riks raks ja poks. Jalka menee kokonaan alta, se oli siinä. Hyvästi ja Näkemiin! Onneksi joukkueessa on hoiva-alan ihmisiä ja manaatti saadaan pissalle vessaan talutettua ja vessassa pissatettua. Onhan noi näitä vanhuksia siis ennenkin pissattaneet, sen kyllä huomasi!
Kotimatka oli pitkä ja tuskainen. Janetskin ja Monnen avustamana pelibussilla oman kylän ensiapuun hakemaan kävelykepit, lääkettä en uskaltanut ottaa koska otin pari lonkeroa kipuun matkalla. Kotiin nukkumaan, Hyvää äitienpäivän aamua!
Aamulla takaisin ensiapuun jossa menikin koko päivä. Kipu oli raastava. Tästä reissusta ei ollut mitään apua. Suosittelivat ajanvarausta spesialistille. Se olikin jo varattuna Hesan pelin jälkeen joten sitä odottamaan. Keppien kanssa köpöttelyä, ja saikkua.
Ortopedin luo. Tutkimus ja lähete magneettikuviin. Epäilyksenä kierukkavamma.
21.5
Magneettikuvat. Lausunto karua luettavaa:
Tibian kondyylissä dorsaalisesti on lievää kontuusioödeemaa. Murtumaa ei osoitettavissa. Nivleontelossa on runsaasti nestettä. ACL on yläosastaan poikkeava, siinä ei ole jatkuvuutta, joten näyttää totaaliruptuuralta. PCL normaali samoin lateraalinen kollateraalitei. Mediaalikollateriaalissa on jonkin verran ödemaattisuutta mutta säikeiden katkeilua ei osoitettavissa. Patellaan kiinnittyvät jänteet säännölliset. Mediaalimeniski on laajalti ruptoitunut kassinkahvatyyppisesti ja suuri osa meniskiä luksoitunut interkondylaartitilaan. Lateraalimeniski normaali. Femurin patellaari sulcuksen alaosassa mediaalisesti pieni paikallinen rustovaurio, muualta nivelrustot siistit.
Suomeksi siis: Eturistiside poikki ja polvikierukka palasina joista osa lukkona polvinivelessä. Polvi ei taivu, ei pelitä. Hiphurraa ja hei!!!
Lähete leikkaukseen kiireellisenä...
14.6
Leikkaus tampereella Koskisairaalassa. Leikkaava lääkäri ortopedi Seppo Laurila.
Aamulla klo 7 sairaalaan jossa sairaalavaatteiden vaihto ja odottelua saliin pääsyyn. Pian saliin jo pääsikin ja laitetiin esilääkitys (pyysin jotain kivaa kamaa) ja sitten spinaalipuudutus. Pitäisi puutua vyötäröstä alaspäin, mulla puutui tissitkin :)
Operaatiota sai seurailla kuvaruudulta mutta oli sen verran tylsä ohjelma että nukahtelin välillä muutamaan otteeseen.
Heräämössä sai katsella telkkua ja sai onneksi pian aamupalaakin, kahvi + konjakki, sämpylää, jogurttia, keksejä ja mehua
Jalka ei tässä kohtaa vielä ollut kipeä, ihana puudutus.Tästä alkoikin kivinen taival...15.6
Ensimmäinen päivä kotona ja kääreiden poisto. Jalka on ihan helvetin kipeä ja edes morfiinpohjaiset lääkkeeni eivät tuo helpotusta kun pitää nousta ylös. Tuntuu kuin jalka räjähtäisi. Muuten ihan nätti, noin niinku linjamiehen sääreksi
Tässä kohtaa jo hieman alkoi jännittämään tuo toipuminen. Meidä perheessä on 2 lasta ja 4 koiraa, isäntä vuorotöissä ja äiti jalaton. Hieno yhdistelmä... Onneksi on ihana anoppi ja koiran ulkoilutus apuakin sai ihan joukkueelta <3
16.6, päivä 2 leikkauksen jälkeen
Sama peli jatkuu, kipeä on. Ei voi astua askeltakaan, särky on kova. Unen ja valveen rajamailla lääkkeiden kera. Tätäkö tämä nyt on? Turvottaa..
18.6 Soitto sairaalaan. Olenko luulosairas vai eikö tämän nyt jo pitäisi helpottaa? Lääkäri käski tulla käymään, ei ole normaalia. Tutkitaan ja otetaan neula esiin, verta polvessa. Pitää saada pois, josko kipu sitten helpottaisi ja turvotus. Ei tule mitään vaikka selkeesti verta on polvessa. Laitetaan puudutus ja kaivellaan vähän lisää, puristellaan ja tökitään. Tulihan sieltä vähän mutta valitettavasti suurin osa verestä on hyytynyt sisään, ei tule ulos ei... antibioottikuuri päälle ja käsky makoilla rauhassa. Jos ei tilanne parane, yhteys uudestaan sairaalaan.
Toipumiseura sohvalla on ainakin söpöä...
19.6
Soitto uudestaan sairaalaan, ei helpota ei. Toinen lääkäri ottaa vastaan, tämäkin oli mukana leikkauksessa. Ei mitään hätää, on kuulemma normaalia että toiset toipuu hitaampaa. Vaikka kyseessä "jo" 5 pv leikkauksesta ei ole kuulemma epänormaalia ettei jalalle pysty varaamaan ja kipeä on. Nappia naamaan vaan ja lepoa. Juhannussalon ympärillä ei tartte kuulemma tanssia, no älä!
Kotiin nuolemaan haavoja ja voivottelemaan. Kai siitä sit jalka vielä tulee...
21.6
Juhannusaaton aatto. Tikkien poisto, pääsee juhannussaunaan jos joku kantaa saunaan. Varmasti otan pari saunasiideriä, ehkä särkylääkettä sitten vähemmän. Onneksi kipukin jo helpottaa, kävelyaskeleet ei onnistu mutta mihis tässä kiire? Keskikesän juhla.
Seniilimanaatin jefu-ura on ohi. Jatkan joukkueen vara-johtajana ja henkisenä äitinä. Kun jalka on kunnossa kirmaan huoltojoukoissa. En jätä rakkauden joukkuetta, en sitten millään! Elämäni parhaat pari vuotta, vaikkakin myös sairaimmat ;) Sarjataulukko näyttää hyvältä, joukkue samoin. Rautaisia mimmejä!!! Kiitos kaikille, 79 kuittaa...