Rapalan vuosi alkoi rankkaakin rankemmin, Henkilökohtaisessa elämässä alkoi muutoksen tuulet ja koko elämä meni uusiksi. Kesällä vielä juoksenteli pyynikinkentällä erilainen mimmi joka tulee oleen vastassa ensikaudella jefukentillä. Elämässä täytyy käydä joskus todella pohjalla, jotta siittä voi rakentaa uuden paljon vahvemman version, vahvimmathan meistä on tehty sirpaleista. Koti myytiin ja uusi elämä alkoi Ylöjärvellä. Samaan aikaan oli katseltava usein peiliin ja miettiä kuka oikeasti olenkaan... Itsensä löytäminen on joskus hyvinkin yllättävää. Reeneissä on käyty, pää ei aina ihan mukana mutta kun aikaa kului alkoi reenaaminenkin jälleen maistua todella hyvälle. Jokainen hitti reeneissä helpotti oloa, kiitos niistä ihanille jefuystäville <3 Rakkauden joukkueemme on yksi suuri syy siihen, että järki on vielä päässä edes jollakin tasolla ja että tää likka on menossa vielä mukana. En ole koskaan saanut tuntea sellaista rakkauden ja välittämisen määrää kun teiltä naiset! Ihanaa kuulua tälläisten upeiden ihmisten joukkoon ja tietää, että on tälläisiä ystäviä! Kiitos siittä teille naiset!! Vastaan teitä muita naisia tuleekin ensikaudella erittäin agressiivinen Rapala, Tervetuloa vastaan. Koko on pienentynyt, mutta vauhti kiihtynyt kiitos Sainion loistavista juoksutreeneistä joista olemme saaneet nauttia. Itsestä ainakin tuntuu että juoksu kulkee paremmin, kevyemmin ja nopeammin. Uuden elämän kanssa onkin sitten ollut tasapainottelua reenien kanssa, aina kun yh-äiti ei pääse reeneihin. Viime aikaista reenaamista on häirinnyt tiukka flunssa jonka otteessa tässä on joutunut olemaan tämän tästä ja erittäin tärkeä leiri jäikin tämän vuoksi väliin... Kevät alkaa saapuun, vielä hetken saa nauttia lumesta ja snowscoottailusta ja sitten alkaa tuleen kesä, kesä jota jo verenmaku suussa odotan... On muutama kana kynittävänä ja kaivettavana viimekaudelta hampaankoloon jääneet rippeet... Kovasti odotan jo ulospääsyä siellä kun sitä jefua oikeesti pelataan, huippua on kyllä ollut nyt reenata pirkkahallilla hyvissä olosuhteissa =) Kesä tuo jefun takaisin!!
Kentillä nähdään kesällä terkuin Rapala itte <3
tiistai 27. maaliskuuta 2012
torstai 8. maaliskuuta 2012
Tienristeyksiä
Jefu kauden viime kesänä päätyttyä kirmasi Manaaja talviharrastuksensa pariin, eli kamppailusalille reenailemaan vapaaottelua. Erotuksena edellissyksyyn vapariin liitettiin vielä thainyrkkeily ja lukkopaini harjoitukset. Koko syksyn reenailin kovaa näillä komboilla, lisäksi vielä salilta haettiin lisää voimaa. Nälkä kasvoi syödessä ja ajatus ensimmäisestä ottelusta alkoi hiipiä mieleen entistä vahvemmin.
Kilpailuhenkisenä ihmisenä reenailu reenaamisen vuoksi tuntui ajan haaskaukselta, varmasti kaikki jotka ovat kilpaurheilua harrastaneet ymmärtävät tunteen :) Ensimmäinen ottelu siis sovittiin joulukuulle ja sitä varten reenitahtia kiristettiin entisestään. Tässä vaiheessa olin vielä varma, että vapaaottelu tulee todellakin olemaan vain se kakkoslaji, jota harrastetaan silloin kun jefukausi on tauolla.
Joulukuu koitti lopulta ja se ensimmäinen matsi käytiin ottamassa asiaan kuuluvat jännäkakat housussa. Matsin jälkeen olo oli lievästi sanottuna euforinen ja tiesin heti, että matseja oli saatava lisää ja että haluan kehittyä lajissa. Tämän jälkeen mielessä alkoi pyöriä mietiskely siitä miten saan yhdstettyä jefun ja vapaaottelun. Ajattelin, että katselen kevään miten asia onnistuisi ja teen päätökseni sen pohjalta.
Tammikuussa aikaisemmassa kamppailuseurassani loppui vapaaotteluvalmennus, joten uusi sali ja seura oli löydettävä. Onneksi kuin tilauksesta Tampereelle oli aukeamassa tammikuussa uusi sali, jossa vapaaotteluvalmennuksesta vastasi yksi pystyottelun legendoista. Säälittävänä aloittelijana kyselin sitten, pääsisikö mahdollisesti jatkoryhmään suoraan vai olisiko ainoa tie reenaamaan alkeiskurssin kautta. Pääsin kuin pääsinkin suoraan kilparyhmään ja reenaaminen aloitettiin aivan uudella vaihteella ja tosissaan.
Ensimmäinen ottelu uutta seuraa edustaen otettiin heti helmikuun lopussa. Toisen otteluni jälkeen mielessä jo hetken aikaa kaihertanut päätös oli sinettiä vaille tehty. Olin ajatellut, että nämä kaksi lajia pystyisin yhdistämään, mutta keskusteltuani vapaaotteluvalmentajani kanssa heräsin todellisuuteen. Tällä hetkellä harjoittelen 5 kertaa viikossa lajiharjoitteita ja salilla käyn 2 kertaa viikossa. Tämän hetkiset jefu harjoitukset olisin kenties vielä saanut aikatauluun sujautettua, mutta kesää kohti jefu reenien lisääntyessä aika ei enää riittäisi molempiin. Lisäksi tavoitteena olevat vapaaottelun SM- kisat osuvat aikataulullisesti samaan aikaan jenkkifutiskauden alun kanssa, joten senkin vuoksi lajien yhdistäminen olisi ollut lähes mahdotonta. Päätökseni lopettaa jefu tällä erää muodostui lopulta siitä, että juuri nyt vapaaottelu motivoi minua enemmän ja tunnen että mahdollisuuteni kehittyä vapaaottelussa ovat paremmat kuin jefussa. Myös harjoittelutahti on vapaaottelussa enemmmän omaan mieleeni.
Päätös oli todella vaikea ja eniten jään kaipaamaan meidän ihanaa rakkauden joukkuetta, pelaamista ja rellestämistä näiden mieltsien mimmien kanssa <3 Alkuperäisestä Emäkosken try out- päivästä aloittaneiden joukosta ei ole enää montaa tyttöä jäljellä, mutta onneksi mukaan on löytänyt lahjakkaita uusia pelaajattaria, varsinkin viime vuonna aloittanut sekopää porukka tulee varrmasti viemään joukkuetta kovaa eteenpäin kunhan kokemusta karttuu. Tulen edelleen olemaan joukkueen taakkana tästä eteenpäinkin, lähinnä huoltojoukoissa taustapiruna..luulitteko että musta ihan kokonaan eroon pääsette?? No luulitte väärin, sori vaan :P Kiitokseni menneistä vuosista haluaisin vielä lähettää valmentajille: Tele, Monne ja Aksu + ne monet muut jotka ovat jaksaneet neuvoa ja opastaa :) Tsemppiä tytöille tulevalle kaudelle ja jatkakaapa sitä nousujohteista uraa mikä on alkuun saatu!!!!
Kilpailuhenkisenä ihmisenä reenailu reenaamisen vuoksi tuntui ajan haaskaukselta, varmasti kaikki jotka ovat kilpaurheilua harrastaneet ymmärtävät tunteen :) Ensimmäinen ottelu siis sovittiin joulukuulle ja sitä varten reenitahtia kiristettiin entisestään. Tässä vaiheessa olin vielä varma, että vapaaottelu tulee todellakin olemaan vain se kakkoslaji, jota harrastetaan silloin kun jefukausi on tauolla.
Joulukuu koitti lopulta ja se ensimmäinen matsi käytiin ottamassa asiaan kuuluvat jännäkakat housussa. Matsin jälkeen olo oli lievästi sanottuna euforinen ja tiesin heti, että matseja oli saatava lisää ja että haluan kehittyä lajissa. Tämän jälkeen mielessä alkoi pyöriä mietiskely siitä miten saan yhdstettyä jefun ja vapaaottelun. Ajattelin, että katselen kevään miten asia onnistuisi ja teen päätökseni sen pohjalta.
Tammikuussa aikaisemmassa kamppailuseurassani loppui vapaaotteluvalmennus, joten uusi sali ja seura oli löydettävä. Onneksi kuin tilauksesta Tampereelle oli aukeamassa tammikuussa uusi sali, jossa vapaaotteluvalmennuksesta vastasi yksi pystyottelun legendoista. Säälittävänä aloittelijana kyselin sitten, pääsisikö mahdollisesti jatkoryhmään suoraan vai olisiko ainoa tie reenaamaan alkeiskurssin kautta. Pääsin kuin pääsinkin suoraan kilparyhmään ja reenaaminen aloitettiin aivan uudella vaihteella ja tosissaan.
Ensimmäinen ottelu uutta seuraa edustaen otettiin heti helmikuun lopussa. Toisen otteluni jälkeen mielessä jo hetken aikaa kaihertanut päätös oli sinettiä vaille tehty. Olin ajatellut, että nämä kaksi lajia pystyisin yhdistämään, mutta keskusteltuani vapaaotteluvalmentajani kanssa heräsin todellisuuteen. Tällä hetkellä harjoittelen 5 kertaa viikossa lajiharjoitteita ja salilla käyn 2 kertaa viikossa. Tämän hetkiset jefu harjoitukset olisin kenties vielä saanut aikatauluun sujautettua, mutta kesää kohti jefu reenien lisääntyessä aika ei enää riittäisi molempiin. Lisäksi tavoitteena olevat vapaaottelun SM- kisat osuvat aikataulullisesti samaan aikaan jenkkifutiskauden alun kanssa, joten senkin vuoksi lajien yhdistäminen olisi ollut lähes mahdotonta. Päätökseni lopettaa jefu tällä erää muodostui lopulta siitä, että juuri nyt vapaaottelu motivoi minua enemmän ja tunnen että mahdollisuuteni kehittyä vapaaottelussa ovat paremmat kuin jefussa. Myös harjoittelutahti on vapaaottelussa enemmmän omaan mieleeni.
Päätös oli todella vaikea ja eniten jään kaipaamaan meidän ihanaa rakkauden joukkuetta, pelaamista ja rellestämistä näiden mieltsien mimmien kanssa <3 Alkuperäisestä Emäkosken try out- päivästä aloittaneiden joukosta ei ole enää montaa tyttöä jäljellä, mutta onneksi mukaan on löytänyt lahjakkaita uusia pelaajattaria, varsinkin viime vuonna aloittanut sekopää porukka tulee varrmasti viemään joukkuetta kovaa eteenpäin kunhan kokemusta karttuu. Tulen edelleen olemaan joukkueen taakkana tästä eteenpäinkin, lähinnä huoltojoukoissa taustapiruna..luulitteko että musta ihan kokonaan eroon pääsette?? No luulitte väärin, sori vaan :P Kiitokseni menneistä vuosista haluaisin vielä lähettää valmentajille: Tele, Monne ja Aksu + ne monet muut jotka ovat jaksaneet neuvoa ja opastaa :) Tsemppiä tytöille tulevalle kaudelle ja jatkakaapa sitä nousujohteista uraa mikä on alkuun saatu!!!!
Over and Out
Manaaja
maanantai 5. maaliskuuta 2012
Hattula-Hämeenlinna-osaston kuulumisia 4.
Onpas ollut vauhdikas alku vuodelle..maaliskuuta mennään jo ja kausi lähestyy ryminällä. Ettei vain tänäkin vuonna alkaisi yllättäen ja liian aikaisin??
Osaston (luetaan Mellin) kuulumisia: Edellisessä kirjoituksessa taisin kirota reenitauot alimpaan helv***iin ja hehkuttaa Nokian tsubujen munkkeja On ne vaan hyviä munkkeja! Reenitauko on siis ollutta ja mennyttä (ja kaikki mikä on mennyttä on olutta?) ja harjoitukset jatkuvat Pirkka-hallissa tuttuun tyyliin. Naisten lajileirillä kolisteltiin helmikuun lopulla Pajulahti uuteen uskoon ja edellisenä lauantaina keijukaiset liihottivat Hämeenlinnassa miesten hellien kosketusten siivittäminä kaksien harjoitusten verran. En tiedä missä miesten ajatukset liihottivat, mutta hyvät kolistelut saatiin lopulta aikaiseksi. Iso KIITOS siis vielä Huskiesin ukoille tästä! Jaana on varmaan koko vuoden ihan sekaisin tästä tytöttelyn määrästä..
Erityisen ilahduttavaa on, että Hattula-Hämeenlinna -osasto on saamassa uuden jäsenen. ONNEA siis Päivi Iittalasta! Ja onnea GH Naiset! :) Jatkamme Päivin kanssa harjoittelua edelleen myös Hämeenlinnan haarakonttorilla, että olemme sitten kunnossa kun kauden ensimmäinen kick off sinkoutuu ilmaan.. Kevätaurinko paistaa ja tuleva kausi alkaakin jo mukavasti kutitella vatsan pohjassa..ennen sitä on vielä paljon tehtävää..
Melli
Osaston (luetaan Mellin) kuulumisia: Edellisessä kirjoituksessa taisin kirota reenitauot alimpaan helv***iin ja hehkuttaa Nokian tsubujen munkkeja On ne vaan hyviä munkkeja! Reenitauko on siis ollutta ja mennyttä (ja kaikki mikä on mennyttä on olutta?) ja harjoitukset jatkuvat Pirkka-hallissa tuttuun tyyliin. Naisten lajileirillä kolisteltiin helmikuun lopulla Pajulahti uuteen uskoon ja edellisenä lauantaina keijukaiset liihottivat Hämeenlinnassa miesten hellien kosketusten siivittäminä kaksien harjoitusten verran. En tiedä missä miesten ajatukset liihottivat, mutta hyvät kolistelut saatiin lopulta aikaiseksi. Iso KIITOS siis vielä Huskiesin ukoille tästä! Jaana on varmaan koko vuoden ihan sekaisin tästä tytöttelyn määrästä..
Erityisen ilahduttavaa on, että Hattula-Hämeenlinna -osasto on saamassa uuden jäsenen. ONNEA siis Päivi Iittalasta! Ja onnea GH Naiset! :) Jatkamme Päivin kanssa harjoittelua edelleen myös Hämeenlinnan haarakonttorilla, että olemme sitten kunnossa kun kauden ensimmäinen kick off sinkoutuu ilmaan.. Kevätaurinko paistaa ja tuleva kausi alkaakin jo mukavasti kutitella vatsan pohjassa..ennen sitä on vielä paljon tehtävää..
Melli
maanantai 27. helmikuuta 2012
Itku pitkästä ilosta, leirillä ja leirin jälkeen
SAJL:n naisten tekniikkaleiri Pajulahdessa 25.-26.2.2012. Osallistujat: Ysäri, Melli, Jaana, Yossu, Anni, Oona, Bansku, Anne + kymmenittäin naisia muista joukkuista.
Saavuimme (ihme kyllä) ajoissa paikalle auditorioon kuulemaan leirin järjestelyistä, valmentajista, uusista joukkuejaoista ja jne. Ympärilläni niin pelokkaita kasvoja kuin nauravia naamoja. Hallitsin omaa adhd-kohtaustani seuraamalla Mellin tilaongelmaa, jalka suhteessa seuraava penkki. Pääsin maajoukkueleiriltä tuttuun valmennukseen puolustuksen linjaan.
Höpinöiden jälkeen olikin sitten ekat treenit kello 14-16. Alotettiin perusteista, eli stänsseistä, panolantiosta, käsien ja pään asennosta. Paljon toistoja, toistoja ja toistoja. Alkuun ikään kuin harjoiteltiin turvallisia asentoja olla ja lähteä. Hyvän olon jälkeen alkoi reeneissä ilma loppua. Treenien loputtua olo oli kuin uitetulla koiralla, vaikka kovemmissakin harjootuksissa on oltu kuivemmissa olosuhteissa. Tässä kohtaa lähtee terveiset Aksulle! Ruokaa napaan, majoittuminen ja sitten unimatin saattelemana iltareeneihin klo 19-21. Käsiteltiin puolustustekniikoita, tehtiin drillejä ja sit ku piristyi, niin jo piti lopettaa. Suihku näiden kahden hapettoman tilan jälkeen oli jotain niin taivaallista. Sitten unta palloon. (oikeesti katottiin Yossunkaa Moulin Rougee yli puoleenyöhön, ku se on niin hyvä) It`s a can, can, can...
Sunnuntai alkoi tukevalla aamupalalla sisältäen mm. kaksi 10 minuutin kananmunaa, aah. (4min. oli myös tarjolla) Aamureenoset oli kello 9-10.30, mut mitenkäs me kyllä vedettiin muistaakseni 11 asti.?. (tässä kohtaa tarkkaavainen lukija huomaa, että olen turvautunut etukäteisinfoon aikataulujen suhteen) Vedettiin tosi hyviä pelilukuharjotuksia hyökkäyslinjaa vastaan ja oli niiiin mukavaa huomata tekniikoiden toimivan ja saatiin onnistumisia ja Mellikin hymyili ja Yossu alko vetää ja Oonassa alko näkyy asennetta ja jaja ja..Sitten juurikin loppumetreillä mun perse otti itteensä ja hyökkäyksen linjassa ollut pelaaja ilmiantoi mut valmentajalle, joka laitto mut puristelee itteeni sivurajalle. Kauhee kramppi ja oikea takapuoli oli sammunut. Vedin kolme-koot, eli kylmä, koho ja kompressio.
Lounaalla tein päätöksen ja jäin pois vipasta reenistä kello 13-15. Tein muistiinpanoja ja kahtelin meidän tiimin upeita naisia. Välillä seksikkäinä, välillä tehokkaina. Leiri loppui ja naiset karauttivat autoillaan kiiruusti kohti kotihellojaan. Olo oli samaan aikaan iloinen, voimaton ja yötä kohore alkoi nousta pikku huoli seuraavan päivän omista joukkuereeneistä...Yö meni pyöriessä.
Päivä alkoi hiljaa ja varovasti, pohkeet olivat ainakin tallella. Omat treenit alkoi ehtoolla kello 17.15 ja no, en toisaalta haluaisi puhua niistä. Multa pääsi yhes vaihees pieni poru, kun lihakset alkoi taistelee vastaan ja jouduin ihan pakolla pitää itteni pystyssä. Alkulämmöis kuulin vielä Jaanan naurua, mutta tässä kohtaa sekin vaimeni. Olo oli kuin halvaantuneella. Jenny sai iskun ja jäi jäihin sivuun, Riikkaa ottaa kylkeen, Melli keräili itteään hetken, Aksu huutaa, siis kannustaa ja Monne tönöttää kuin jokin tinasotilas Marianne-karkin värisissä vaatteissaan. En haistanut karkkia, en, no sweet for me.
Se siitä seksikkäästä draamasta, vedettiin lopussa (onneksi) tosi hyviä kuviota. Aksu jakso kärsivällisesti selittää ja näyttää joka mimmille erikseen mitä haetaan. Pää oli hiukan alkupainajaisen jälkeen lamaantuneessa tilassa, mutta tajusin mitä haettiin. Hyvät loppuvenytykset ja lähdin voittajana ulos. Hyvä minä, hyvä perse!
Saavuimme (ihme kyllä) ajoissa paikalle auditorioon kuulemaan leirin järjestelyistä, valmentajista, uusista joukkuejaoista ja jne. Ympärilläni niin pelokkaita kasvoja kuin nauravia naamoja. Hallitsin omaa adhd-kohtaustani seuraamalla Mellin tilaongelmaa, jalka suhteessa seuraava penkki. Pääsin maajoukkueleiriltä tuttuun valmennukseen puolustuksen linjaan.
Höpinöiden jälkeen olikin sitten ekat treenit kello 14-16. Alotettiin perusteista, eli stänsseistä, panolantiosta, käsien ja pään asennosta. Paljon toistoja, toistoja ja toistoja. Alkuun ikään kuin harjoiteltiin turvallisia asentoja olla ja lähteä. Hyvän olon jälkeen alkoi reeneissä ilma loppua. Treenien loputtua olo oli kuin uitetulla koiralla, vaikka kovemmissakin harjootuksissa on oltu kuivemmissa olosuhteissa. Tässä kohtaa lähtee terveiset Aksulle! Ruokaa napaan, majoittuminen ja sitten unimatin saattelemana iltareeneihin klo 19-21. Käsiteltiin puolustustekniikoita, tehtiin drillejä ja sit ku piristyi, niin jo piti lopettaa. Suihku näiden kahden hapettoman tilan jälkeen oli jotain niin taivaallista. Sitten unta palloon. (oikeesti katottiin Yossunkaa Moulin Rougee yli puoleenyöhön, ku se on niin hyvä) It`s a can, can, can...
Sunnuntai alkoi tukevalla aamupalalla sisältäen mm. kaksi 10 minuutin kananmunaa, aah. (4min. oli myös tarjolla) Aamureenoset oli kello 9-10.30, mut mitenkäs me kyllä vedettiin muistaakseni 11 asti.?. (tässä kohtaa tarkkaavainen lukija huomaa, että olen turvautunut etukäteisinfoon aikataulujen suhteen) Vedettiin tosi hyviä pelilukuharjotuksia hyökkäyslinjaa vastaan ja oli niiiin mukavaa huomata tekniikoiden toimivan ja saatiin onnistumisia ja Mellikin hymyili ja Yossu alko vetää ja Oonassa alko näkyy asennetta ja jaja ja..Sitten juurikin loppumetreillä mun perse otti itteensä ja hyökkäyksen linjassa ollut pelaaja ilmiantoi mut valmentajalle, joka laitto mut puristelee itteeni sivurajalle. Kauhee kramppi ja oikea takapuoli oli sammunut. Vedin kolme-koot, eli kylmä, koho ja kompressio.
Lounaalla tein päätöksen ja jäin pois vipasta reenistä kello 13-15. Tein muistiinpanoja ja kahtelin meidän tiimin upeita naisia. Välillä seksikkäinä, välillä tehokkaina. Leiri loppui ja naiset karauttivat autoillaan kiiruusti kohti kotihellojaan. Olo oli samaan aikaan iloinen, voimaton ja yötä kohore alkoi nousta pikku huoli seuraavan päivän omista joukkuereeneistä...Yö meni pyöriessä.
Päivä alkoi hiljaa ja varovasti, pohkeet olivat ainakin tallella. Omat treenit alkoi ehtoolla kello 17.15 ja no, en toisaalta haluaisi puhua niistä. Multa pääsi yhes vaihees pieni poru, kun lihakset alkoi taistelee vastaan ja jouduin ihan pakolla pitää itteni pystyssä. Alkulämmöis kuulin vielä Jaanan naurua, mutta tässä kohtaa sekin vaimeni. Olo oli kuin halvaantuneella. Jenny sai iskun ja jäi jäihin sivuun, Riikkaa ottaa kylkeen, Melli keräili itteään hetken, Aksu huutaa, siis kannustaa ja Monne tönöttää kuin jokin tinasotilas Marianne-karkin värisissä vaatteissaan. En haistanut karkkia, en, no sweet for me.
Se siitä seksikkäästä draamasta, vedettiin lopussa (onneksi) tosi hyviä kuviota. Aksu jakso kärsivällisesti selittää ja näyttää joka mimmille erikseen mitä haetaan. Pää oli hiukan alkupainajaisen jälkeen lamaantuneessa tilassa, mutta tajusin mitä haettiin. Hyvät loppuvenytykset ja lähdin voittajana ulos. Hyvä minä, hyvä perse!
torstai 2. helmikuuta 2012
Hattula-Hämeenlinna-osaston kuulumisia 3.
Syyttävät meitä hämäläisiä hitaiksi, mutta ainakin blogimerkintöjen osalta vauhti on huimaava :)
Melkoisten pakkasten paukkuessa ulkona pieni, mutta sitäkin motivoituneempi ydinryhmä on jälleen reenannut Pirkka-hallin lämmössä itsensä hikeen asti. Harjoitusolosuhteet ovatkin tällä kaudella paremmat ja komeammat kuin koskaan. Valitettavasti kilpailu hallin käytöstä on kovaa ja erilaiset messut lohkaisevat harjoituskalenteristamme ilkeän kokoisen palan. Kahden viikon reenitauko ja keskellä parhainta harjoituskautta!! Siis mitä? Kuka on edes kuullut kaikista näistä messuista?? Ja minä ainakin boikotoin kaikkia niitä, jos en muuten niin ihan vaan periaatteesta. Tiedetään tiedetään, omaehtoista harjoittelua ja punnuun veivuuta hyvällä sykkeellä. Ei se vaan ole sama asia. No eiköhän tästä selvitä.
Kun lajin kotimaassa miehet ottavat mittaa kauden päättävässä pienimuotoisessa pallottelutapahtumassa, täällä kotoisessa Suomessa pelikausi vasta potkaistaan käyntiin. Tulevana lauantaina Lahden suurhallissa on tarjolla miesten Vesijärvi Bowl, jonka katsomosta on hyvä lähteä hakemaan kipinää tulevan kesän koitoksiin.Sunnuntaiyönä jotkut vannoutuneimmat fanit seuraavat television välityksellä kumpi pelinrakentajista on parempi ja kumman ennakolta heikoksi haukuttu puolustus lopulta on se heikompi. Vai ratkeaako mestaruus johonkin aivan muihin tekijöihin? Itsehän en moista tapahtumaa seuraa, koska tuleva maanantai näyttää riittävän haasteelliselta myös hereillä ja silmät auki. Ehkäpä sen ottelun voi sitten opetusmielessä katsoa nauhalta paremmalla ajalla, ja onhan siinä se hyvä puoli, että mainokset ja Madonnan voi surutta kelata ohi.
Eikä muuten varmasti ole yhtä hyvät väliaika-munkit noiden tapahtumien kioskeissa!! Jos et usko, tule kesällä kokeilemaan..
Melli
Melkoisten pakkasten paukkuessa ulkona pieni, mutta sitäkin motivoituneempi ydinryhmä on jälleen reenannut Pirkka-hallin lämmössä itsensä hikeen asti. Harjoitusolosuhteet ovatkin tällä kaudella paremmat ja komeammat kuin koskaan. Valitettavasti kilpailu hallin käytöstä on kovaa ja erilaiset messut lohkaisevat harjoituskalenteristamme ilkeän kokoisen palan. Kahden viikon reenitauko ja keskellä parhainta harjoituskautta!! Siis mitä? Kuka on edes kuullut kaikista näistä messuista?? Ja minä ainakin boikotoin kaikkia niitä, jos en muuten niin ihan vaan periaatteesta. Tiedetään tiedetään, omaehtoista harjoittelua ja punnuun veivuuta hyvällä sykkeellä. Ei se vaan ole sama asia. No eiköhän tästä selvitä.
Kun lajin kotimaassa miehet ottavat mittaa kauden päättävässä pienimuotoisessa pallottelutapahtumassa, täällä kotoisessa Suomessa pelikausi vasta potkaistaan käyntiin. Tulevana lauantaina Lahden suurhallissa on tarjolla miesten Vesijärvi Bowl, jonka katsomosta on hyvä lähteä hakemaan kipinää tulevan kesän koitoksiin.Sunnuntaiyönä jotkut vannoutuneimmat fanit seuraavat television välityksellä kumpi pelinrakentajista on parempi ja kumman ennakolta heikoksi haukuttu puolustus lopulta on se heikompi. Vai ratkeaako mestaruus johonkin aivan muihin tekijöihin? Itsehän en moista tapahtumaa seuraa, koska tuleva maanantai näyttää riittävän haasteelliselta myös hereillä ja silmät auki. Ehkäpä sen ottelun voi sitten opetusmielessä katsoa nauhalta paremmalla ajalla, ja onhan siinä se hyvä puoli, että mainokset ja Madonnan voi surutta kelata ohi.
Eikä muuten varmasti ole yhtä hyvät väliaika-munkit noiden tapahtumien kioskeissa!! Jos et usko, tule kesällä kokeilemaan..
Melli
perjantai 20. tammikuuta 2012
Hattula-Hämeenlinna-osaston kuulumisia 2.
Aamu-salille lähtö jäi suunnittelun asteelle. Viimeisten parin viikon aikana päivät ovat venyneet todella pitkiksi ja autoilun salat ovat jälleen tulleet tutuiksi talvisen Suomen teillä. Kroppa huuteli omia vastalauseitaan aamuisen voimaharjoittelun suhteen. Hikisen harjoittelun sijaan panostin laadukkaaseen uneen, josta tuskin on ylitarjontaa myöskään tulevana viikonloppuna. Maanantaina jäävät taas harjoitukset väliin, koska samaan aikaan pitäisi olla kertomassa kaikkea tietämäänsä kasvatustieteellisen tutkimuksen tekemisestä. Uh! Ei tarvitse kysyä harmittaako. Välillä koulun ja urheilun yhdistäminen tuntuu ylivoimaiselta. Päätoiminen opiskelija on niin kuin kansanedustaja, vailla työaikaa, palkka vain on hieman toinen. Pahoittelen kansanedustajat, kyllä te vielä jonain päivänä tienaatte niiin kuin.. :)
Kauden ensimmäiset kolistelut ovat takana ja rutiinikin alkaa pikku hiljaa löytyä. Ensimmäiset vaatimattomat mustelmat koristavat käsivarsia ja epämääräisiä sormien vääntövammoja on raportoitu vähän joka harjoituksista. Keskiviikon harjoituksissa sain taas itse esimakua tulevan kesän tuskallisista pohjekrampeista. Kiitos kysymästä, pääsin kuin pääsinkin lopulta takaisin Raumalle, vaikka matkalla muutamaan otteeseen kaasujalan pohjetta alkoi uhkaavasti kiristellä Aloitetaan tehostettu magnesium-kuuri ja palataan asiaan,jos vaiva ei helpota..kuka lääkäreitä kaipaa, kun on ympärillä ihania erilaisten urheilu-ja rasitusvammojen ammattilaisia, jenkkifutareita. :D
Tenttikirjat kouraan ja kohti uutta harjoitusviikkoa! Sunnuntaina taas miesten opissa Hämeenlinnassa..
Melli
Kauden ensimmäiset kolistelut ovat takana ja rutiinikin alkaa pikku hiljaa löytyä. Ensimmäiset vaatimattomat mustelmat koristavat käsivarsia ja epämääräisiä sormien vääntövammoja on raportoitu vähän joka harjoituksista. Keskiviikon harjoituksissa sain taas itse esimakua tulevan kesän tuskallisista pohjekrampeista. Kiitos kysymästä, pääsin kuin pääsinkin lopulta takaisin Raumalle, vaikka matkalla muutamaan otteeseen kaasujalan pohjetta alkoi uhkaavasti kiristellä Aloitetaan tehostettu magnesium-kuuri ja palataan asiaan,jos vaiva ei helpota..kuka lääkäreitä kaipaa, kun on ympärillä ihania erilaisten urheilu-ja rasitusvammojen ammattilaisia, jenkkifutareita. :D
Tenttikirjat kouraan ja kohti uutta harjoitusviikkoa! Sunnuntaina taas miesten opissa Hämeenlinnassa..
Melli
maanantai 16. tammikuuta 2012
Seniili-Manaatti is back, almost ;)
Kaularangastahan se välilevy sitten pullistui, mitenkäs muutenkaan tässä iässä. Lääkärin mukaan tällä ikää alkaa olemaan tuota kulumaa jo sen verran että kyllä siinä pullistelee jo ilman jefuakin. Ei sillä että olisin sitä epäillytkään. Suurin huoli toki tässäkin oli se että miten käy tulevan kauden koska seuraavia tuskin enää tulee ;) ellei sitten suomeen perusteta eläkeläissarjaa, onhan niitä ikämiesluokkia muissakin lajeissa... kohta ei enää tiedä onko 79 pelinumero vai ikä?
No eipä hätää, kevät tulee ottaa kevyemmin mutta kesällä kolistellaan taas ja tässä pikkuhiljaa on jo hieman päässyt hellään käsittelyyn jo treenienkin merkeissä.
Tänään pääsi jo oikein juoksemaan ihmisiä päinkin. Taisin siinä särkeä vahingossa "Amppelilta" häpyluunkin. Munasuojukset vaan käyttöön hei! Mutta kylläpä teki hyvää vaikka silleen ihan kevyesti tönäileekin. Maltan tuskin odottaa lähestyvää kesää jolloin vanhakin jo nuortuu (vai oliko se joulu?) Eniwei rakkaat jefukollegat, seniilimanaatti is back, halusitte tai ette ;)
-Mari-
No eipä hätää, kevät tulee ottaa kevyemmin mutta kesällä kolistellaan taas ja tässä pikkuhiljaa on jo hieman päässyt hellään käsittelyyn jo treenienkin merkeissä.
Tänään pääsi jo oikein juoksemaan ihmisiä päinkin. Taisin siinä särkeä vahingossa "Amppelilta" häpyluunkin. Munasuojukset vaan käyttöön hei! Mutta kylläpä teki hyvää vaikka silleen ihan kevyesti tönäileekin. Maltan tuskin odottaa lähestyvää kesää jolloin vanhakin jo nuortuu (vai oliko se joulu?) Eniwei rakkaat jefukollegat, seniilimanaatti is back, halusitte tai ette ;)
-Mari-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)