Jännitystä ilmassa!

Jenkkifutiksen ilosanomaa on levitetty ahkerasti koko syksy tavoitteena saada uusia pelaajia naisten joukkueeseen. Pelaajat tulevatkin tarpeeseen sillä osa kokeneista pelaajista on joutunut etsimään treenimotivaatiotaan Kiinan muurilta saakka! Paljon ei tässä porukassa ole kutistumisen varaa jos meinataan tuleva kausi pelata tosissaan läpi kesän.

Osa on kuitenkin reenannut ahkeraan koko syksyn ja päässyt jo ihan kunnolla mäiskimään Saintsin pelaajien ja erinomaisen valmennuksen mukana Pirkkahallilla.
Naiset vetäytyvät (heti huomisten juoksureenien jälkeen!) ansaitulle joululevolle odottamaan jännityksellä mitä pukki ja uusi vuosi tuovat tullessaan ;)

Reenit jatkuvat taas 2.1.2013 keskiviikkoisin klo 20.30 ja maanantaisin klo 17.10 Pirkkahallin A-hallissa!

Levollista joulunaikaa ja menestyksekästä Uutta Vuotta!!

Joukkueeseen kaivataan uusia, innokkaita harrastajia - Tule kokeilemaan!

 

Kesä tuli, kesä meni...

Kohtuullisen hiljaista on ollut GH naisten blogissa. Edes SM-pronssia ei ole kukaan jaksanut tulla tänne hehkuttamaan :) Kai se sit jonkun on tehtävä...

HIENOA NAISET!!! Edelleen me so proud of you all <3 Kauden tavoite saavutettiin ja koska suunta on koko ajan ollut ylöspäin niin tämähän tarkoittaa sitä että ensi vuonna mitalin väriä kirkastetaan!

Syksy on nyt alkanut, juoksuloikkatreeneihinkin on jo muutama GH lady itsensä raahannut, osa vielä palauttelee itseään kaudesta mutta kohta koko joukkue on valmiina kirmaamaan kohti seuraavia koitoksia. Muutoksia joukkueessa kuitenkin tapahtuu. Joukkueen johtajamme Jaana "Janetski" Mäkelä luovuttaa vetovastuun tiimistä allekirjoittaneelle koska itse tein päätöksen luopua pelaamisesta viime kauden polvivamman sekä perhevelvollisuuksien vuoksi. Ei sillä etteikö satavuotiaskin vielä voisi pelata mutta lapset, elukat, niin ja se ukkokin haluavat välillä katsella mua kotonakin :) Mutta koska eihän tälläistä rakkauden joukkuetta voi jättää kokonaan niin oikeastaan nämä joukkueenjohtajan hommat passaavat minulle vallan mainiosti! Nyt saavat pelaajat keskittyä siihen tärkeimpään eli treenaamiseen ja pelaamiseen kun on joku joka taustalla hoitaa muita asioita. Toki aion raahata myös leveän peräni välillä kirmaamaan mimmien kanssa sitten kun polveni on juoksukunnossa ja ensi kesänä minut todellakin löytää kentän laidalta "johtamassa" joukkojani!

Syksyn ikävin uutinen on joukkueelle kuitenkin se että Aksupaksupastori eli rakas valmentajamme palaa itse pelaamaan ja koska kaikki tietävät kuinka paljon se vaatii fokusoimista omaan joukkueeseen ja omaan tekemiseen niin olemme tilanteessa että meillä ei ole nyt valmentajaa :( Haku on päällä ja jos tunnet että sydämmessäsi on rakkauden joukkueen kokoinen aukko ja nautit naisten rääkkäämisestä niin ehkäpä juuri sinä voisit olla etsimämme valmentaja? Panostaessasi tositarkoituksella mitalin kirkastamiseen kanssamme takaamme ettei sinulla tule olemaan tylsää. Olemme rääväsuisia, kiukuttelevia välillä PMS oireisia naisia mutta samalla voitonnälkäisiä, iloisia ja haluamme tehdä töitä menestyksen eteen jatkossakin! Joukkuehenki on mitä parhain ja vanhan jengin lisäksi nyt pitää panostaa rosterin kasvattamiseen kaiken muun ohella joten töitä piisaa! Ota siis rohkeasti yhteyttä joko minuun (Mari 0407453390) tai kehen tahansa meistä mimmeistä jos haluat lähteä mukaan messiin tositarkoituksella kanssamme vakavaan suhteeseen :)

Kiitos Aksulle, Monnelle ja Jaanalle kuluneen kauden vetovastuusta, sekä tietysti kaikille mimmeille sitoutumisesta ja huikeasta kesästä jefun parissa. Tästä on hyvä jatkaa!

Jojo Mari

Hattula-Hämeenlinna -osaston kuulumisia 7.

Heinäkuu ja Suomen kesä esittävät parhaita puoliaan. Kausi on hyvässä vauhdissa ja runkosarja etenee vääjäämättä kohti viimeisten kierrosten jännitysnäytelmiä. Alkukauden vaikeuksien jälkeen rakkauden joukkue on päässyt viottojen tielle ja yksi oman peliurani makeimmista voitoista tärähti räpylään edellisenä lauantaina Helsingissä. Hallitsevat mestarit kaatuivat upean väännön jälkeen lukemin 6 - 26. Miältsiä GH Ämmät!

Keväällä vaivannut jalkavamma on taaksejäänyttä elämää ja pelikunto ajankohdalle tyypillisellä tasolla. Luetaan: uskomattoman hyvällä tasolla. xD Joukkueen yhteisiin harjoituksiin on näin kesäisin vielä tavallista vaikeampi löytää aikaa ja kun parhaimmillaan  tai pahimmillaan yhdensuuntaiseen treenimatkaan saa kulumaan aikaa riemukkaat kolme tuntia, joutuu miettimään onko tässä järkeä vai ei? Hulluhan se on, niinhän ne kaikki aina sanovat...puhukoot pahat suut mitä haluavat, kun eivät kuitenkaan mistään mitään tiedä! Ylläpitävää saliharjoittelua ja omatoimista hikiliikuntaa sitten vain kaikkiin mahdollisiin vapaahetkiin ennen ja jälkeen kellon ympäri venyvien työpäivien.

Tulevana viikonloppuna (7. - 8.pvä) GH Naiset ovat huilivuorossa, mutta ympäri Suomen on tarjolla varmasti vauhdikasta ja mielenkiintoista jefuviihdettä. Suunnatkaa siis kaikki sankoin joukoin katsomoihin! Lauantaina 7. päivä taistellaan miesten 2. divarin pisteistä ainakin Tampereella ja Hämeenlinnassa!

Seniili-Manaatin erilainen kausi

Eihän se sitten riittänyt se kaularangan välilevypullistuma tälle kropalle, vaan kauden ekassa harkkapelissä GS Demonsseja vastaan kompuroin polveni paskaksi. Tässä tarina polvivammasta.

5.5
Harjoituspeli Hesassa, sitä oli odotettu. Pitkä talvi takana, enempi vähempi kunnossa mutta treenattu kuitenkin. Kesä ja pelit siintää jo lähitulevaisuudessa ja nyt päästään vähän hiomaan taktiikkaa kuntoon. Dejavu, täältähän kaikki alkoi viimekin vuonna.
Muutaman setin siinä pääsi ottamaan kunnes jalasta kuului pahaenteinen riks raks ja poks. Ja ne ei ollu ne aamumurot. Sinne jäi kentän pintaan manaatti. Hetken huilittuani jäissä kompuroin kuitenkin kentällä, ei se niin pahasti sattunut. Pelin jälkeen sattui kyllä. Myös henkisesti koska täytin samana päivänä 37, joojoo :)

Viikko ekaan peliin, josko se siitä helpottaisi. Vaan ei helpottanut. Ouluun lähdettäisiin siis huoltojoukkohin.

12.5
Äitienpäivän aatto, mitä tekee jefuäiti? Lähtee pelireissuun Ouluun :) Jalka/polvi tässä vaiheessa aika ok, kipu lievää. Juoksuaskeleita kärsii ottaa, kyykkyasentoa ei. Juotan siis joukkuetovereita vaikka talvihan Oulussa vielä oli. Pelissä tuli vähän turpiin, ei pahasti mutta kuitenkin. Kotimatkalle haavoja nuolemaan.

Jossain välillä Oulu-Tampere yöllä laskeudun keijumaisesti bussin rappusia alas ja polvesta kuuluu tuttu ääni, riks raks ja poks. Jalka menee kokonaan alta, se oli siinä. Hyvästi ja Näkemiin! Onneksi joukkueessa on hoiva-alan ihmisiä ja manaatti saadaan pissalle vessaan talutettua ja vessassa pissatettua. Onhan noi näitä vanhuksia siis ennenkin pissattaneet, sen kyllä huomasi!

Kotimatka oli pitkä ja tuskainen. Janetskin ja Monnen avustamana pelibussilla oman kylän ensiapuun hakemaan kävelykepit, lääkettä en uskaltanut ottaa koska otin pari lonkeroa kipuun matkalla. Kotiin nukkumaan, Hyvää äitienpäivän aamua!

Aamulla takaisin ensiapuun jossa menikin koko päivä. Kipu oli raastava. Tästä reissusta ei ollut mitään apua. Suosittelivat ajanvarausta spesialistille. Se olikin jo varattuna Hesan pelin jälkeen joten sitä odottamaan. Keppien kanssa köpöttelyä, ja saikkua.

15.5
Ortopedin luo. Tutkimus ja lähete magneettikuviin. Epäilyksenä kierukkavamma.

21.5
Magneettikuvat. Lausunto karua luettavaa:

Tibian kondyylissä dorsaalisesti on lievää kontuusioödeemaa. Murtumaa ei osoitettavissa. Nivleontelossa on runsaasti nestettä. ACL on yläosastaan poikkeava, siinä ei ole jatkuvuutta, joten näyttää totaaliruptuuralta. PCL normaali samoin lateraalinen kollateraalitei. Mediaalikollateriaalissa on jonkin verran ödemaattisuutta mutta säikeiden katkeilua ei osoitettavissa. Patellaan kiinnittyvät jänteet säännölliset. Mediaalimeniski on laajalti ruptoitunut kassinkahvatyyppisesti ja suuri osa meniskiä luksoitunut interkondylaartitilaan. Lateraalimeniski normaali. Femurin patellaari sulcuksen alaosassa mediaalisesti pieni paikallinen rustovaurio, muualta nivelrustot siistit.

Suomeksi siis: Eturistiside poikki ja polvikierukka palasina joista osa lukkona polvinivelessä. Polvi ei taivu, ei pelitä. Hiphurraa ja hei!!!
Lähete leikkaukseen kiireellisenä...

14.6
Leikkaus tampereella Koskisairaalassa. Leikkaava lääkäri ortopedi Seppo Laurila.
Aamulla klo 7 sairaalaan jossa sairaalavaatteiden vaihto ja odottelua saliin pääsyyn. Pian saliin jo pääsikin ja laitetiin esilääkitys (pyysin jotain kivaa kamaa) ja sitten spinaalipuudutus. Pitäisi puutua vyötäröstä alaspäin, mulla puutui tissitkin :)
Operaatiota sai seurailla kuvaruudulta mutta oli sen verran tylsä ohjelma että nukahtelin välillä muutamaan otteeseen.

Heräämössä sai katsella telkkua ja sai onneksi pian aamupalaakin, kahvi + konjakki, sämpylää, jogurttia, keksejä ja mehua

Jalka ei tässä kohtaa vielä ollut kipeä, ihana puudutus.Tästä alkoikin kivinen taival...

15.6
Ensimmäinen päivä kotona ja kääreiden poisto. Jalka on ihan helvetin kipeä ja edes morfiinpohjaiset lääkkeeni eivät tuo helpotusta kun pitää nousta ylös. Tuntuu kuin jalka räjähtäisi. Muuten ihan nätti, noin niinku linjamiehen sääreksi

Tässä kohtaa jo hieman alkoi jännittämään tuo toipuminen. Meidä perheessä on 2 lasta ja 4 koiraa, isäntä vuorotöissä ja äiti jalaton. Hieno yhdistelmä... Onneksi on ihana anoppi ja koiran ulkoilutus apuakin sai ihan joukkueelta <3

16.6, päivä 2 leikkauksen jälkeen

Sama peli jatkuu, kipeä on. Ei voi astua askeltakaan, särky on kova. Unen ja valveen rajamailla lääkkeiden kera. Tätäkö tämä nyt on? Turvottaa..





18.6
Soitto sairaalaan. Olenko luulosairas vai eikö tämän nyt jo pitäisi helpottaa? Lääkäri käski tulla käymään, ei ole normaalia. Tutkitaan ja otetaan neula esiin, verta polvessa. Pitää saada pois, josko kipu sitten helpottaisi ja turvotus. Ei tule mitään vaikka selkeesti verta on polvessa. Laitetaan puudutus ja kaivellaan vähän lisää, puristellaan ja tökitään. Tulihan sieltä vähän mutta valitettavasti suurin osa verestä on hyytynyt sisään, ei tule ulos ei... antibioottikuuri päälle ja käsky makoilla rauhassa. Jos ei tilanne parane, yhteys uudestaan sairaalaan.
Toipumiseura sohvalla on ainakin söpöä...

19.6
Soitto uudestaan sairaalaan, ei helpota ei. Toinen lääkäri ottaa vastaan, tämäkin oli mukana leikkauksessa. Ei mitään hätää, on kuulemma normaalia että toiset toipuu hitaampaa. Vaikka kyseessä "jo" 5 pv leikkauksesta ei ole kuulemma epänormaalia ettei jalalle pysty varaamaan ja kipeä on. Nappia naamaan vaan ja lepoa. Juhannussalon ympärillä ei tartte kuulemma tanssia, no älä!
Kotiin nuolemaan haavoja ja voivottelemaan. Kai siitä sit jalka vielä tulee...

21.6
Juhannusaaton aatto. Tikkien poisto, pääsee juhannussaunaan jos joku kantaa saunaan. Varmasti otan pari saunasiideriä, ehkä särkylääkettä sitten vähemmän. Onneksi kipukin jo helpottaa, kävelyaskeleet ei onnistu mutta mihis tässä kiire? Keskikesän juhla.

Seniilimanaatin jefu-ura on ohi. Jatkan joukkueen vara-johtajana ja henkisenä äitinä. Kun jalka on kunnossa kirmaan huoltojoukoissa. En jätä rakkauden joukkuetta, en sitten millään! Elämäni parhaat pari vuotta, vaikkakin myös sairaimmat ;) Sarjataulukko näyttää hyvältä, joukkue samoin. Rautaisia mimmejä!!!  Kiitos kaikille, 79 kuittaa...

Se olis sitten KESÄ :)

Jefukausi saatu kunnolla käyntiin. Ensimmäinen voittokin haettu helteisestä Turusta. Kolhuja on koettu, mutta osa loukkaantuneista on jo hienosti kursittu kasaan ja takaisin kentälle! Lepoviikonloppu luvassa kaikille jefumimmeille. Aikaa hioa tekniikoita ja taktiikoita ja kerätä voimia keskikesän koitoksiin. Ghosthunterseillakin on aika karistella viimeisetkin hiekat p... kengistä!!! ja siirtyä nurtsille reenaamaan! :)

Onnittelut kaikille valmistuville ja pitkää kuumaa kesää meille kaikille vielä vähän keskeneräisillekin!

-Martäään

Hattula-Hämeenlinna -osaston kuulumisia 6.

Kolme yötä jouluun on... Lauantaina se taas tärähtää kausi käyntiin ryminällä! Kaikkien äitien iloksi taputtelemme toisemme edustuskuntoon sunnuntain juhlapäivällisille..aamiaiselle tuskin vielä ehdimme takaisin, sillä kausi käynnistyy keväisen raikkaasta Oulusta. Ottelu alkaa klo 17.00 ja tulostietoja on odotettavissa joskus myöhemmin illalla...jollakin foorumilla..

Tästä se lähtee!! Kannustakaa omanne voittoon!

Lämmintä äitienpäivää kaikille GH-äideille!! <3

Hattula-Hämeenlinna -osaston kuulumisia..invalidi-osaston jäsenkirje.

Kevät on tullut ja lumet sulaneet. Ainakin osittain. Kevään tulon varmin merkki on tietenkin reviirejään voimakkaasti puolustavat joukkueenjohtajat ja muut silmäätekevät urheilualan vaikuttajat, joita parveilee kaupunkien päättävien toimielimien läheisyydessä. Taistelu kenttävuoroista kuuluu olennaisena osana lajin jokakeväiseen rituaaliin. Talvehtii Suomessa. Levinneisyys: yleinen koko maassa. Kevät tuo toki mukanaan muutakin: Suomessa yleisesti lunta ja räntää, niin ja tietysti myös kauden ensimmäisen pelin..

Kauteen valmistautuminen on ollut hyvässä vauhdissa, flunssat ja muut pirulaiset selätetty, pelikirjaa luettu lähes uskonnollisella paatoksella ja sitten tulee se, jota vastaan urheilijana eniten taistelee ja tekee työtä...LOUKKAANTUMINEN. Kiitos ja näkemiin! Mustelma jalassa, ei kai siihen nyt mitään hoitoja kukaan tarvitse(?!) Kuvataan se kinttu päivystyksessä nyt kuitenkin. Suljetaan pois pahimmat vaihtoehdot. EI murtumia. Lepoa ja parin päivän päästä se on jo entisellään. Parin päivän päästä alkavat helvetilliset (anteeksi kiroiluni, mutta..) kivut. Jalka on kuin Red Hot Chilipeppersin musiikki, "yhtä rumaa ja hyödytöntä kuin stondis krematoriossa." ( On muuten yksi maailman parhaista musiikillisista sitaateista :D ) Taas ihastellaan kinttua hoitajan ja lääkärin voimin. Kaikki näyttää olevan kunnossa. Lepoa ja parin päivän päästä se on jo entisellään. Hei! Tämän olen kuullut ennenkin?! Kivut sen kuin pahenevat. Kun minä alan itkeä, kotona viimeistään tiedetään, että nyt ei kaikki ole kunnossa. Ja ei muuta kun pikaisesti yksityiselle lääkäriasemalle. Ruletti arpoo tutkivaksi lääkäriksi sisätautien erikoislääkärin, Rva Keski-ikäinen Hapannaaman. Siis ihan tosissaanko menen näyttämään säären iskuvammaa sisätautien EL:lle??! Epäselvää muminaa ja keskustelua tietokoneen kanssa. Katsekontaktin välttelyä ja paljon puhuvia pään pudisteluita..otetaan siitä nyt kuitenkin tuo UÄ, jos siellä vaikka on veritulppa...kohta alan epäillä, että se tulpan todennäköisyys on ennemminkin päässäni kuin jalassani..hengitä syvään ja laske kymmeneen..ei! minua ei satu! Aurinko paistaa, elämä hymyilee.. UÄ näyttää hyvältä. Sääressä esiintyvä kohdun ulkoinen raskaus on edennyt pitkälle..raskauspäivä nro5 ja mitat 7x5x2 cm. Äitiinsä tullut! Lepoa ja ensi viikolla se on jo entisellään. Ota tästä nyt kuitenkin tätä Hirudoid Fortea..oi Kiitos! Sehän se tämän kivun viekin pois...toisaalta ensi viikollahan se on jo entisellään.

Ei sovi tämä pakollinen lepääminen ihmisen mielelle eikä kropalle..

Melli 

Jefumimmit talkoilee

Päivää herra! Saisiko olla uusi matkailuajoneuvolehti? Lehdestä löytyy vaunujen ja autojen tekniikkavertailuja. Kyhyyl, tiedän uusimmista vaunumalleista ja tiedän mitä eroa on tällä etusivun autolla ja sit tolla pikkukuvan autolla. (ne on katsos erikokosia ja eriväsiä) Ai, harmittaako minua uusi ajoneuvoverolaki? Kyllähän minä (nyt kun kerroit) ymmärrän sen vaikutukset matkailuun. Juu, pulla ja kahvi on täällä messuhinnoissa. Niin, ois tosiaan sitä kahvia pitäny ottaa mukaan siihen isoon hyvään termariin. Mitä, eikö ole autoa, eikä vaunua? No, ei tämä lehden ostaminen velvoita uuden/käytetyn vaunun hankintaan. Auttaa antamaan näkökulmaa ja on muuten tosi hienoja kuvia kun näin yhdessä selataan. Ei, minulla ei ole autoa, mutta vaunuista on muuten kokemusta. (tässä kohtaa hymyilen tosi isosti) Juu, olen ystäväni kanssa talkoilemassa meidän urheiluseuran hyväksi. Emme harrasta uintia, harrastamme amerikkalaista jalkapalloa. Ai, nytkö minun pitäisikö antaa sinulle numeroni? ööö...Oikein hyvää sunnuntaipäivän jatkoa sinulle herra (vuosimallia 52.)

Terveiset Kotimaan matkailupuolenmessuilta!
Talkooväki perjantaina Jemu ja Anne, lauantaina Melli, Jossu ja Jaana, sunnuntain Riikka ja Ysäri

By: Happy Camper

Elämän muutoksia...

Rapalan vuosi alkoi rankkaakin rankemmin, Henkilökohtaisessa elämässä alkoi muutoksen tuulet ja koko elämä meni uusiksi. Kesällä vielä juoksenteli pyynikinkentällä erilainen mimmi joka tulee oleen vastassa ensikaudella jefukentillä. Elämässä täytyy käydä joskus todella pohjalla, jotta siittä voi rakentaa uuden paljon vahvemman version, vahvimmathan meistä on tehty sirpaleista. Koti myytiin ja uusi elämä alkoi Ylöjärvellä. Samaan aikaan oli katseltava usein peiliin ja miettiä kuka oikeasti olenkaan... Itsensä löytäminen on joskus hyvinkin yllättävää. Reeneissä on käyty, pää ei aina ihan mukana mutta kun aikaa kului alkoi reenaaminenkin jälleen maistua todella hyvälle. Jokainen hitti reeneissä helpotti oloa, kiitos niistä ihanille jefuystäville <3 Rakkauden joukkueemme on yksi suuri syy siihen, että järki on vielä päässä edes jollakin tasolla ja että tää likka on menossa vielä mukana. En ole koskaan saanut tuntea sellaista rakkauden ja välittämisen määrää kun teiltä naiset! Ihanaa kuulua tälläisten upeiden ihmisten joukkoon ja tietää, että on tälläisiä ystäviä! Kiitos siittä teille naiset!! Vastaan teitä muita naisia tuleekin ensikaudella erittäin agressiivinen Rapala, Tervetuloa vastaan. Koko on pienentynyt, mutta vauhti kiihtynyt kiitos Sainion loistavista juoksutreeneistä joista olemme saaneet nauttia. Itsestä ainakin tuntuu että juoksu kulkee paremmin, kevyemmin ja nopeammin. Uuden elämän kanssa onkin sitten ollut tasapainottelua reenien kanssa, aina kun yh-äiti ei pääse reeneihin. Viime aikaista reenaamista on häirinnyt tiukka flunssa jonka otteessa tässä on joutunut olemaan tämän tästä ja erittäin tärkeä leiri jäikin tämän vuoksi väliin... Kevät alkaa saapuun, vielä hetken saa nauttia lumesta ja snowscoottailusta ja sitten alkaa tuleen kesä, kesä jota jo verenmaku suussa odotan... On muutama  kana kynittävänä ja kaivettavana viimekaudelta hampaankoloon jääneet rippeet... Kovasti odotan jo ulospääsyä siellä kun sitä jefua oikeesti pelataan, huippua on kyllä ollut nyt reenata pirkkahallilla hyvissä olosuhteissa =) Kesä tuo jefun takaisin!!

Kentillä nähdään kesällä terkuin Rapala itte <3

Tienristeyksiä

Jefu kauden viime kesänä päätyttyä kirmasi Manaaja talviharrastuksensa pariin, eli kamppailusalille reenailemaan vapaaottelua. Erotuksena edellissyksyyn vapariin liitettiin vielä thainyrkkeily ja lukkopaini harjoitukset. Koko syksyn reenailin kovaa näillä komboilla, lisäksi vielä salilta haettiin lisää voimaa. Nälkä kasvoi syödessä ja ajatus ensimmäisestä ottelusta alkoi hiipiä mieleen entistä vahvemmin.

Kilpailuhenkisenä ihmisenä reenailu reenaamisen vuoksi tuntui ajan haaskaukselta, varmasti kaikki jotka ovat kilpaurheilua harrastaneet ymmärtävät tunteen :) Ensimmäinen ottelu siis sovittiin joulukuulle ja sitä varten reenitahtia kiristettiin entisestään. Tässä vaiheessa olin vielä varma, että vapaaottelu tulee todellakin olemaan vain se kakkoslaji, jota harrastetaan silloin kun jefukausi on tauolla.

Joulukuu koitti lopulta ja se ensimmäinen matsi käytiin ottamassa asiaan kuuluvat jännäkakat housussa. Matsin jälkeen olo oli lievästi sanottuna euforinen ja tiesin heti, että matseja oli saatava lisää ja että haluan kehittyä lajissa. Tämän jälkeen mielessä alkoi pyöriä mietiskely siitä miten saan yhdstettyä jefun ja vapaaottelun. Ajattelin, että katselen kevään miten asia onnistuisi ja teen päätökseni sen pohjalta.

Tammikuussa aikaisemmassa kamppailuseurassani loppui vapaaotteluvalmennus, joten uusi sali ja seura oli löydettävä. Onneksi kuin tilauksesta Tampereelle oli aukeamassa tammikuussa uusi sali, jossa vapaaotteluvalmennuksesta vastasi yksi pystyottelun legendoista. Säälittävänä aloittelijana kyselin sitten, pääsisikö mahdollisesti jatkoryhmään suoraan vai olisiko ainoa tie reenaamaan alkeiskurssin kautta. Pääsin kuin pääsinkin suoraan kilparyhmään ja reenaaminen aloitettiin aivan uudella vaihteella ja tosissaan.

Ensimmäinen ottelu uutta seuraa edustaen otettiin heti helmikuun lopussa. Toisen otteluni jälkeen mielessä jo hetken aikaa kaihertanut päätös oli sinettiä vaille tehty. Olin ajatellut, että nämä kaksi lajia pystyisin yhdistämään, mutta keskusteltuani vapaaotteluvalmentajani kanssa heräsin todellisuuteen. Tällä hetkellä harjoittelen 5 kertaa viikossa lajiharjoitteita ja salilla käyn 2 kertaa viikossa. Tämän hetkiset jefu harjoitukset olisin kenties vielä saanut aikatauluun sujautettua, mutta kesää kohti jefu reenien lisääntyessä aika ei enää riittäisi molempiin. Lisäksi tavoitteena olevat vapaaottelun SM- kisat osuvat aikataulullisesti samaan aikaan jenkkifutiskauden alun kanssa, joten senkin vuoksi lajien yhdistäminen olisi ollut lähes mahdotonta. Päätökseni lopettaa jefu tällä erää muodostui lopulta siitä, että juuri nyt vapaaottelu motivoi minua enemmän ja tunnen että mahdollisuuteni kehittyä vapaaottelussa ovat paremmat kuin jefussa. Myös harjoittelutahti on vapaaottelussa enemmmän omaan mieleeni.

Päätös oli todella vaikea ja eniten jään kaipaamaan meidän ihanaa rakkauden joukkuetta, pelaamista ja rellestämistä näiden mieltsien mimmien kanssa <3 Alkuperäisestä Emäkosken try out- päivästä aloittaneiden joukosta ei ole enää montaa tyttöä jäljellä, mutta onneksi mukaan on löytänyt lahjakkaita uusia pelaajattaria, varsinkin viime vuonna aloittanut sekopää porukka tulee varrmasti viemään joukkuetta kovaa eteenpäin kunhan kokemusta karttuu. Tulen edelleen olemaan joukkueen taakkana tästä eteenpäinkin, lähinnä huoltojoukoissa taustapiruna..luulitteko että musta ihan kokonaan eroon pääsette?? No luulitte väärin, sori vaan :P Kiitokseni menneistä vuosista haluaisin vielä lähettää valmentajille: Tele, Monne ja Aksu + ne monet muut jotka ovat jaksaneet neuvoa ja opastaa :) Tsemppiä tytöille tulevalle kaudelle ja jatkakaapa sitä nousujohteista uraa mikä on alkuun saatu!!!!

Over and Out

Manaaja

Hattula-Hämeenlinna-osaston kuulumisia 4.

Onpas ollut vauhdikas alku vuodelle..maaliskuuta mennään jo ja kausi lähestyy ryminällä. Ettei vain tänäkin vuonna alkaisi yllättäen ja liian aikaisin??

Osaston (luetaan Mellin) kuulumisia: Edellisessä kirjoituksessa taisin kirota reenitauot alimpaan helv***iin ja hehkuttaa Nokian tsubujen munkkeja On ne vaan hyviä munkkeja! Reenitauko on siis ollutta ja mennyttä (ja kaikki mikä on mennyttä on olutta?) ja harjoitukset jatkuvat Pirkka-hallissa tuttuun tyyliin. Naisten lajileirillä kolisteltiin helmikuun lopulla Pajulahti uuteen uskoon ja edellisenä lauantaina keijukaiset liihottivat Hämeenlinnassa miesten hellien kosketusten siivittäminä kaksien harjoitusten verran. En tiedä missä miesten ajatukset liihottivat, mutta hyvät kolistelut saatiin lopulta aikaiseksi. Iso KIITOS siis vielä Huskiesin ukoille tästä! Jaana on varmaan koko vuoden ihan sekaisin tästä tytöttelyn määrästä..

Erityisen ilahduttavaa on, että Hattula-Hämeenlinna -osasto on saamassa uuden jäsenen. ONNEA siis Päivi Iittalasta! Ja onnea GH Naiset! :) Jatkamme Päivin kanssa harjoittelua edelleen myös Hämeenlinnan haarakonttorilla, että olemme sitten kunnossa kun kauden ensimmäinen kick off sinkoutuu ilmaan.. Kevätaurinko paistaa ja tuleva kausi alkaakin jo mukavasti kutitella vatsan pohjassa..ennen sitä on vielä paljon tehtävää..

Melli

Itku pitkästä ilosta, leirillä ja leirin jälkeen

SAJL:n naisten tekniikkaleiri Pajulahdessa 25.-26.2.2012. Osallistujat: Ysäri, Melli, Jaana, Yossu, Anni, Oona, Bansku, Anne + kymmenittäin naisia muista joukkuista.

Saavuimme (ihme kyllä) ajoissa paikalle auditorioon kuulemaan leirin järjestelyistä, valmentajista, uusista joukkuejaoista ja jne. Ympärilläni niin pelokkaita kasvoja kuin nauravia naamoja. Hallitsin omaa adhd-kohtaustani seuraamalla Mellin tilaongelmaa, jalka suhteessa seuraava penkki. Pääsin maajoukkueleiriltä tuttuun valmennukseen puolustuksen linjaan.

Höpinöiden jälkeen olikin sitten ekat treenit kello 14-16. Alotettiin perusteista, eli stänsseistä, panolantiosta, käsien ja pään asennosta. Paljon toistoja, toistoja ja toistoja. Alkuun ikään kuin harjoiteltiin turvallisia asentoja olla ja lähteä. Hyvän olon jälkeen alkoi reeneissä ilma loppua. Treenien loputtua olo oli kuin uitetulla koiralla, vaikka kovemmissakin harjootuksissa on oltu kuivemmissa olosuhteissa. Tässä kohtaa lähtee terveiset Aksulle! Ruokaa napaan, majoittuminen ja sitten unimatin saattelemana iltareeneihin klo 19-21. Käsiteltiin puolustustekniikoita, tehtiin drillejä ja sit ku piristyi, niin jo piti lopettaa. Suihku näiden kahden hapettoman tilan jälkeen oli jotain niin taivaallista. Sitten unta palloon. (oikeesti katottiin Yossunkaa Moulin Rougee yli puoleenyöhön, ku se on niin hyvä) It`s a can, can, can...

Sunnuntai alkoi tukevalla aamupalalla sisältäen mm. kaksi 10 minuutin kananmunaa, aah. (4min. oli myös tarjolla) Aamureenoset oli kello 9-10.30, mut mitenkäs me kyllä vedettiin muistaakseni 11 asti.?. (tässä kohtaa tarkkaavainen lukija huomaa, että olen turvautunut etukäteisinfoon aikataulujen suhteen) Vedettiin tosi hyviä pelilukuharjotuksia hyökkäyslinjaa vastaan ja oli niiiin mukavaa huomata tekniikoiden toimivan ja saatiin onnistumisia ja Mellikin hymyili ja Yossu alko vetää ja Oonassa alko näkyy asennetta ja jaja ja..Sitten juurikin loppumetreillä mun perse otti itteensä ja hyökkäyksen linjassa ollut pelaaja ilmiantoi mut valmentajalle, joka laitto mut puristelee itteeni sivurajalle. Kauhee kramppi ja oikea takapuoli oli sammunut. Vedin kolme-koot, eli kylmä, koho ja kompressio.

Lounaalla tein päätöksen ja jäin pois vipasta reenistä kello 13-15. Tein muistiinpanoja ja kahtelin meidän tiimin upeita naisia. Välillä seksikkäinä, välillä tehokkaina. Leiri loppui ja naiset karauttivat autoillaan kiiruusti kohti kotihellojaan. Olo oli samaan aikaan iloinen, voimaton ja yötä kohore alkoi nousta pikku huoli seuraavan päivän omista joukkuereeneistä...Yö meni pyöriessä.

Päivä alkoi hiljaa ja varovasti, pohkeet olivat ainakin tallella. Omat treenit alkoi ehtoolla kello 17.15 ja no, en toisaalta haluaisi puhua niistä. Multa pääsi yhes vaihees pieni poru, kun lihakset alkoi taistelee vastaan ja jouduin ihan pakolla pitää itteni pystyssä. Alkulämmöis kuulin vielä Jaanan naurua, mutta tässä kohtaa sekin vaimeni. Olo oli kuin halvaantuneella. Jenny sai iskun ja jäi jäihin sivuun, Riikkaa ottaa kylkeen, Melli keräili itteään hetken, Aksu huutaa, siis kannustaa ja Monne tönöttää kuin jokin tinasotilas Marianne-karkin värisissä vaatteissaan. En haistanut karkkia, en, no sweet for me.

Se siitä seksikkäästä draamasta, vedettiin lopussa (onneksi) tosi hyviä kuviota. Aksu jakso kärsivällisesti selittää ja näyttää joka mimmille erikseen mitä haetaan. Pää oli hiukan alkupainajaisen jälkeen lamaantuneessa tilassa, mutta tajusin mitä haettiin. Hyvät loppuvenytykset ja lähdin voittajana ulos. Hyvä minä, hyvä perse!

Hattula-Hämeenlinna-osaston kuulumisia 3.

Syyttävät meitä hämäläisiä hitaiksi, mutta ainakin blogimerkintöjen osalta vauhti on huimaava  :)

Melkoisten pakkasten paukkuessa ulkona pieni, mutta sitäkin motivoituneempi ydinryhmä on jälleen reenannut Pirkka-hallin lämmössä itsensä hikeen asti. Harjoitusolosuhteet ovatkin tällä kaudella paremmat ja komeammat kuin koskaan. Valitettavasti kilpailu hallin käytöstä on kovaa ja erilaiset messut lohkaisevat harjoituskalenteristamme ilkeän kokoisen palan. Kahden viikon reenitauko ja keskellä parhainta harjoituskautta!! Siis mitä? Kuka on edes kuullut kaikista näistä messuista?? Ja minä ainakin boikotoin kaikkia niitä, jos en muuten niin ihan vaan periaatteesta. Tiedetään tiedetään, omaehtoista harjoittelua ja punnuun veivuuta hyvällä sykkeellä. Ei se vaan ole sama asia. No eiköhän tästä selvitä.

Kun lajin kotimaassa miehet ottavat mittaa kauden päättävässä pienimuotoisessa pallottelutapahtumassa, täällä kotoisessa Suomessa pelikausi vasta potkaistaan käyntiin. Tulevana lauantaina Lahden suurhallissa on tarjolla miesten Vesijärvi Bowl, jonka katsomosta on hyvä lähteä hakemaan kipinää tulevan kesän koitoksiin.Sunnuntaiyönä jotkut vannoutuneimmat fanit seuraavat television välityksellä kumpi pelinrakentajista on parempi ja kumman ennakolta heikoksi haukuttu puolustus lopulta on se heikompi. Vai ratkeaako mestaruus johonkin aivan muihin tekijöihin? Itsehän en moista tapahtumaa seuraa, koska tuleva maanantai näyttää riittävän haasteelliselta myös hereillä ja silmät auki. Ehkäpä sen ottelun voi sitten opetusmielessä katsoa nauhalta paremmalla ajalla, ja onhan siinä se hyvä puoli, että mainokset ja Madonnan voi surutta kelata ohi.

Eikä muuten varmasti ole yhtä hyvät väliaika-munkit noiden tapahtumien kioskeissa!! Jos et usko, tule kesällä kokeilemaan..

Melli

Hattula-Hämeenlinna-osaston kuulumisia 2.

Aamu-salille lähtö jäi suunnittelun asteelle. Viimeisten parin viikon aikana päivät ovat venyneet todella pitkiksi ja autoilun salat ovat jälleen tulleet tutuiksi talvisen Suomen teillä. Kroppa huuteli omia vastalauseitaan aamuisen voimaharjoittelun suhteen. Hikisen harjoittelun sijaan panostin laadukkaaseen uneen, josta tuskin on ylitarjontaa myöskään tulevana viikonloppuna. Maanantaina jäävät taas harjoitukset väliin, koska samaan aikaan pitäisi olla kertomassa kaikkea tietämäänsä kasvatustieteellisen tutkimuksen tekemisestä. Uh! Ei tarvitse kysyä harmittaako. Välillä koulun ja urheilun yhdistäminen tuntuu ylivoimaiselta. Päätoiminen opiskelija on niin kuin kansanedustaja, vailla työaikaa, palkka vain on hieman toinen. Pahoittelen kansanedustajat, kyllä te vielä jonain päivänä tienaatte niiin kuin.. :)

Kauden ensimmäiset kolistelut ovat takana ja rutiinikin alkaa pikku hiljaa löytyä. Ensimmäiset vaatimattomat mustelmat koristavat käsivarsia ja epämääräisiä sormien vääntövammoja on raportoitu vähän joka harjoituksista. Keskiviikon harjoituksissa sain taas itse esimakua tulevan kesän tuskallisista pohjekrampeista. Kiitos kysymästä, pääsin kuin pääsinkin lopulta takaisin Raumalle, vaikka matkalla muutamaan otteeseen kaasujalan pohjetta alkoi uhkaavasti kiristellä Aloitetaan tehostettu magnesium-kuuri ja palataan asiaan,jos vaiva ei helpota..kuka lääkäreitä kaipaa, kun on ympärillä ihania erilaisten urheilu-ja rasitusvammojen ammattilaisia, jenkkifutareita. :D

Tenttikirjat kouraan ja kohti uutta harjoitusviikkoa! Sunnuntaina taas miesten opissa Hämeenlinnassa..

Melli

Seniili-Manaatti is back, almost ;)

Kaularangastahan se välilevy sitten pullistui, mitenkäs muutenkaan tässä iässä. Lääkärin mukaan tällä ikää alkaa olemaan tuota kulumaa jo sen verran että kyllä siinä pullistelee jo ilman jefuakin. Ei sillä että olisin sitä epäillytkään. Suurin huoli toki tässäkin oli se että miten käy tulevan kauden koska seuraavia tuskin enää tulee ;) ellei sitten suomeen perusteta eläkeläissarjaa, onhan niitä ikämiesluokkia muissakin lajeissa... kohta ei enää tiedä onko 79 pelinumero vai ikä?
No eipä hätää, kevät tulee ottaa kevyemmin mutta kesällä kolistellaan taas ja tässä pikkuhiljaa on jo hieman päässyt hellään käsittelyyn jo treenienkin merkeissä.
Tänään pääsi jo oikein juoksemaan ihmisiä päinkin. Taisin siinä särkeä vahingossa "Amppelilta" häpyluunkin. Munasuojukset vaan käyttöön hei! Mutta kylläpä teki hyvää vaikka silleen ihan kevyesti tönäileekin. Maltan tuskin odottaa lähestyvää kesää jolloin vanhakin jo nuortuu (vai oliko se joulu?) Eniwei rakkaat jefukollegat, seniilimanaatti is back, halusitte tai ette ;)

-Mari-

Ensimmäiset kontaktit, Lauran jalka vasempaan korvaan

Eilen maanantaina pääsimme ottamaan jälleen ensimmäiset kosketukset niin suojavarusteiden kuin joukkuetovereiden kesken. En tiedä kumpaa jännitin enemmän, sitä että mahtuuko housut vie päälle vai miltä se ensimmäinen vahva, mutta lämmin jyrääminen tuntuisi. Kiitos barbababamaisen olemukseni, housut sujahtivat jalkaan muitta mutkitta. Enempiä varusteita en sitten kodin tuoman turvan puitteissa ehtinytkään testailla, koska kuskini ja mieleni psyykkaaja Riikka a.k.a hyvä reisi odotteli jo lähtöä Pirkkahallin reeneihin.

Osanotto reeneissä oli mieluunen ja aloitimme lämmittelyt. Valmentajamme Aleksi a.k.a vedetään jalkoihin-Aksu osasi tällä kertaa leikin varjolla vetää meille aitojen kautta kivat lämmöt päälle. Olin notkealla päällä ja sujahdin aitojen alta yllättävänkin sujuvasti. Ehkä myös mielikuva harjoittelu auttoi, kuvittelin murtautuvani aarrekammioon missä laserhälytys-sensorit toimivat aitojen reunoina. Sitten otimme parit ja teimme kottikärry-työntöjä. Otin parikseni likemmän mahollisen (etten vaan jäis yksin niin kuin koululiikkatunneilla) Lauran a.k.a kaasuvuodon ja valmentajan esimerkin mukaisesti olimme valmiita kärrytteleen. Laura asettui kädet maahan, maha lattiaa kohore ja tarkoituksenani oli napata hänen nilkoistaan kiinni ja alkaa kävelee. Lauran ajatusjuoksua sen koommin kommentoimatta hän yhtäkkiä heilauttikin jalallaan suoraan mun vasempaan korvaan. Notkee flikka, ei voi muuta sanoa. Onneksi mulla on (myöskin) läskit korvat.

Lämmittelyjen jälkeen alettiin tositoimiin ja vedettiin loputkin kamat niskaan. Tunsin Aksun polttavan ja huolestuneen katseen niskassani, kun en saanut kauheen nopeesti harttareiden nauhoja kiristettyjä. Sormet tärisi jännityksestä ja hammassuojien napakka olemus naksui suussa, kun viimein (niskalämmittelyn jälkeen) asetuimme jonoihin ensimmäisiä iskuja odottaen. ”Aloitamme ihan perusteista.” Aksu huusi ja silmäni olivat kuin peuralla ajovaloissa. Minun vuoroni blokata. Asetuin matalaan lähtöasentoon, perse alhaalla, niska lytyssä, katse ylhäällä edessä. Reiteni jähmettyivät, käteni ojentuivat hieman eteen, näin vasemmalla tarkkailemassa Aksun ja oikealla apuvalmentajamme Monnen a.k.a Soikion.  Otin katseen pallonkantajaan ja hänen liikkeestään hölskyttelin häntä vastaan, BUM, KONTAKTIII, kädet ympäri, pää ulkopuolella ja aahh…Ensimmäinen blokkaus oli pikemminkin halaus vanhoja muistoja kohtaan. Tältä se siis tuntui. Vaihdoin jonoa ja olin valmis antautumaan toisen blokkaajan vahvaan kosketukseen.

Viimeisen puolentunnin olinkin sitten vaihtopenkillä ja tein varjoharjotteita. Pikkujoulukauden pöytien kantelut ovat saaneet niskastani voiton ja oikea olkapää lakkas toimimasta. Pidin seuraa myös syrjäytyneelle apujojolle Marille a.k.a seniili, joka vammoistaan huolimatta on hianosti mukana menossa. No, näillä mennään mitä annettu on. Keskiviikkona menen hajoileen sit uudestaan!

Ystävällisin terveisin:

Iso tyttö pienten puolesta a.k.a  Ysäri

Hattula-Hämeenlinna-osaston kuulumisia.

Kirottua! Opiskelukiireet häiritsevät harrastuksiani. Missä minä olen silloin, kun muu joukkue vetää varusteet niskaan Pirkkahallilla? Minä istun kokouksessa ja säntäilen eri suuntiin ympäri Rauman kaupunkia, suunnittelen seuraavan aamun tunteja ja mietin mielessäni kuinka monta tuntia yöunista uskallan nipistää saadakseni kaikki tehtävät ajoissa valmiiksi. Keskiviikkona aion olla paikalla, vaikka se tarkoittaakin, että olen takaisin Raumalla vasta joskus yömyöhällä. Huh! Tuleehan taas kymppi-, 12- ja kakkostie enemmän kuin tutuksi tämän talven aikana. Pimeällä ei paljon tarvitse maisemia ihailla.

Omaan harjoitteluuni mukavan lisän ovat tuoneet Hämeenlinnan paikallisen miesten joukkueen, Huskiesin treenit. Ukot ovat ottaneet minut mukaan joukkoonsa erittäin hyvin ja paljon tärkeitä harjoitusminuutteja on kertynyt. Sainpahan syksyn aikana osallistua joukkueen mukana jopa miesten (harjoitus)turnaukseenkin. Opettavainen ja mukava kokemus, vaikka molemmat pelilt hävisimmekin.

Nyt on jatkettava vielä koulutehtävien parissa. Jatketaan treenaamista!

Melli