Aamu-salille lähtö jäi suunnittelun asteelle. Viimeisten parin viikon aikana päivät ovat venyneet todella pitkiksi ja autoilun salat ovat jälleen tulleet tutuiksi talvisen Suomen teillä. Kroppa huuteli omia vastalauseitaan aamuisen voimaharjoittelun suhteen. Hikisen harjoittelun sijaan panostin laadukkaaseen uneen, josta tuskin on ylitarjontaa myöskään tulevana viikonloppuna. Maanantaina jäävät taas harjoitukset väliin, koska samaan aikaan pitäisi olla kertomassa kaikkea tietämäänsä kasvatustieteellisen tutkimuksen tekemisestä. Uh! Ei tarvitse kysyä harmittaako. Välillä koulun ja urheilun yhdistäminen tuntuu ylivoimaiselta. Päätoiminen opiskelija on niin kuin kansanedustaja, vailla työaikaa, palkka vain on hieman toinen. Pahoittelen kansanedustajat, kyllä te vielä jonain päivänä tienaatte niiin kuin.. :)
Kauden ensimmäiset kolistelut ovat takana ja rutiinikin alkaa pikku hiljaa löytyä. Ensimmäiset vaatimattomat mustelmat koristavat käsivarsia ja epämääräisiä sormien vääntövammoja on raportoitu vähän joka harjoituksista. Keskiviikon harjoituksissa sain taas itse esimakua tulevan kesän tuskallisista pohjekrampeista. Kiitos kysymästä, pääsin kuin pääsinkin lopulta takaisin Raumalle, vaikka matkalla muutamaan otteeseen kaasujalan pohjetta alkoi uhkaavasti kiristellä Aloitetaan tehostettu magnesium-kuuri ja palataan asiaan,jos vaiva ei helpota..kuka lääkäreitä kaipaa, kun on ympärillä ihania erilaisten urheilu-ja rasitusvammojen ammattilaisia, jenkkifutareita. :D
Tenttikirjat kouraan ja kohti uutta harjoitusviikkoa! Sunnuntaina taas miesten opissa Hämeenlinnassa..
Melli
perjantai 20. tammikuuta 2012
maanantai 16. tammikuuta 2012
Seniili-Manaatti is back, almost ;)
Kaularangastahan se välilevy sitten pullistui, mitenkäs muutenkaan tässä iässä. Lääkärin mukaan tällä ikää alkaa olemaan tuota kulumaa jo sen verran että kyllä siinä pullistelee jo ilman jefuakin. Ei sillä että olisin sitä epäillytkään. Suurin huoli toki tässäkin oli se että miten käy tulevan kauden koska seuraavia tuskin enää tulee ;) ellei sitten suomeen perusteta eläkeläissarjaa, onhan niitä ikämiesluokkia muissakin lajeissa... kohta ei enää tiedä onko 79 pelinumero vai ikä?
No eipä hätää, kevät tulee ottaa kevyemmin mutta kesällä kolistellaan taas ja tässä pikkuhiljaa on jo hieman päässyt hellään käsittelyyn jo treenienkin merkeissä.
Tänään pääsi jo oikein juoksemaan ihmisiä päinkin. Taisin siinä särkeä vahingossa "Amppelilta" häpyluunkin. Munasuojukset vaan käyttöön hei! Mutta kylläpä teki hyvää vaikka silleen ihan kevyesti tönäileekin. Maltan tuskin odottaa lähestyvää kesää jolloin vanhakin jo nuortuu (vai oliko se joulu?) Eniwei rakkaat jefukollegat, seniilimanaatti is back, halusitte tai ette ;)
-Mari-
No eipä hätää, kevät tulee ottaa kevyemmin mutta kesällä kolistellaan taas ja tässä pikkuhiljaa on jo hieman päässyt hellään käsittelyyn jo treenienkin merkeissä.
Tänään pääsi jo oikein juoksemaan ihmisiä päinkin. Taisin siinä särkeä vahingossa "Amppelilta" häpyluunkin. Munasuojukset vaan käyttöön hei! Mutta kylläpä teki hyvää vaikka silleen ihan kevyesti tönäileekin. Maltan tuskin odottaa lähestyvää kesää jolloin vanhakin jo nuortuu (vai oliko se joulu?) Eniwei rakkaat jefukollegat, seniilimanaatti is back, halusitte tai ette ;)
-Mari-
tiistai 10. tammikuuta 2012
Ensimmäiset kontaktit, Lauran jalka vasempaan korvaan
Eilen maanantaina pääsimme ottamaan jälleen ensimmäiset kosketukset niin suojavarusteiden kuin joukkuetovereiden kesken. En tiedä kumpaa jännitin enemmän, sitä että mahtuuko housut vie päälle vai miltä se ensimmäinen vahva, mutta lämmin jyrääminen tuntuisi. Kiitos barbababamaisen olemukseni, housut sujahtivat jalkaan muitta mutkitta. Enempiä varusteita en sitten kodin tuoman turvan puitteissa ehtinytkään testailla, koska kuskini ja mieleni psyykkaaja Riikka a.k.a hyvä reisi odotteli jo lähtöä Pirkkahallin reeneihin.
Osanotto reeneissä oli mieluunen ja aloitimme lämmittelyt. Valmentajamme Aleksi a.k.a vedetään jalkoihin-Aksu osasi tällä kertaa leikin varjolla vetää meille aitojen kautta kivat lämmöt päälle. Olin notkealla päällä ja sujahdin aitojen alta yllättävänkin sujuvasti. Ehkä myös mielikuva harjoittelu auttoi, kuvittelin murtautuvani aarrekammioon missä laserhälytys-sensorit toimivat aitojen reunoina. Sitten otimme parit ja teimme kottikärry-työntöjä. Otin parikseni likemmän mahollisen (etten vaan jäis yksin niin kuin koululiikkatunneilla) Lauran a.k.a kaasuvuodon ja valmentajan esimerkin mukaisesti olimme valmiita kärrytteleen. Laura asettui kädet maahan, maha lattiaa kohore ja tarkoituksenani oli napata hänen nilkoistaan kiinni ja alkaa kävelee. Lauran ajatusjuoksua sen koommin kommentoimatta hän yhtäkkiä heilauttikin jalallaan suoraan mun vasempaan korvaan. Notkee flikka, ei voi muuta sanoa. Onneksi mulla on (myöskin) läskit korvat.
Lämmittelyjen jälkeen alettiin tositoimiin ja vedettiin loputkin kamat niskaan. Tunsin Aksun polttavan ja huolestuneen katseen niskassani, kun en saanut kauheen nopeesti harttareiden nauhoja kiristettyjä. Sormet tärisi jännityksestä ja hammassuojien napakka olemus naksui suussa, kun viimein (niskalämmittelyn jälkeen) asetuimme jonoihin ensimmäisiä iskuja odottaen. ”Aloitamme ihan perusteista.” Aksu huusi ja silmäni olivat kuin peuralla ajovaloissa. Minun vuoroni blokata. Asetuin matalaan lähtöasentoon, perse alhaalla, niska lytyssä, katse ylhäällä edessä. Reiteni jähmettyivät, käteni ojentuivat hieman eteen, näin vasemmalla tarkkailemassa Aksun ja oikealla apuvalmentajamme Monnen a.k.a Soikion. Otin katseen pallonkantajaan ja hänen liikkeestään hölskyttelin häntä vastaan, BUM, KONTAKTIII, kädet ympäri, pää ulkopuolella ja aahh…Ensimmäinen blokkaus oli pikemminkin halaus vanhoja muistoja kohtaan. Tältä se siis tuntui. Vaihdoin jonoa ja olin valmis antautumaan toisen blokkaajan vahvaan kosketukseen.
Viimeisen puolentunnin olinkin sitten vaihtopenkillä ja tein varjoharjotteita. Pikkujoulukauden pöytien kantelut ovat saaneet niskastani voiton ja oikea olkapää lakkas toimimasta. Pidin seuraa myös syrjäytyneelle apujojolle Marille a.k.a seniili, joka vammoistaan huolimatta on hianosti mukana menossa. No, näillä mennään mitä annettu on. Keskiviikkona menen hajoileen sit uudestaan!
Ystävällisin terveisin:
maanantai 9. tammikuuta 2012
Hattula-Hämeenlinna-osaston kuulumisia.
Kirottua! Opiskelukiireet häiritsevät harrastuksiani. Missä minä olen silloin, kun muu joukkue vetää varusteet niskaan Pirkkahallilla? Minä istun kokouksessa ja säntäilen eri suuntiin ympäri Rauman kaupunkia, suunnittelen seuraavan aamun tunteja ja mietin mielessäni kuinka monta tuntia yöunista uskallan nipistää saadakseni kaikki tehtävät ajoissa valmiiksi. Keskiviikkona aion olla paikalla, vaikka se tarkoittaakin, että olen takaisin Raumalla vasta joskus yömyöhällä. Huh! Tuleehan taas kymppi-, 12- ja kakkostie enemmän kuin tutuksi tämän talven aikana. Pimeällä ei paljon tarvitse maisemia ihailla.
Omaan harjoitteluuni mukavan lisän ovat tuoneet Hämeenlinnan paikallisen miesten joukkueen, Huskiesin treenit. Ukot ovat ottaneet minut mukaan joukkoonsa erittäin hyvin ja paljon tärkeitä harjoitusminuutteja on kertynyt. Sainpahan syksyn aikana osallistua joukkueen mukana jopa miesten (harjoitus)turnaukseenkin. Opettavainen ja mukava kokemus, vaikka molemmat pelilt hävisimmekin.
Nyt on jatkettava vielä koulutehtävien parissa. Jatketaan treenaamista!
Melli
Omaan harjoitteluuni mukavan lisän ovat tuoneet Hämeenlinnan paikallisen miesten joukkueen, Huskiesin treenit. Ukot ovat ottaneet minut mukaan joukkoonsa erittäin hyvin ja paljon tärkeitä harjoitusminuutteja on kertynyt. Sainpahan syksyn aikana osallistua joukkueen mukana jopa miesten (harjoitus)turnaukseenkin. Opettavainen ja mukava kokemus, vaikka molemmat pelilt hävisimmekin.
Nyt on jatkettava vielä koulutehtävien parissa. Jatketaan treenaamista!
Melli
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)